Utsjoelta lähtöisin oleva Merja Aletta Ranttila on tunnettu saamelainen kuvataiteilija, kuvittaja ja taidegraafikko. Hän asuu Inarissa ja on tehnyt saamelaista kulttuuria tunnetuksi laajalti sekä Suomessa että ulkomailla. Ranttila opiskeli Lapin taidekoulussa vuosina 1980–1982 ja Rovaniemen Taide- ja käsiteollisessa oppilaitoksessa 1982–1986. Uransa alkuvaiheessa hän teki kuvituksia oppi- ja satukirjoihin sekä novellikokoelmiin ja romaaneihin. Hänen ensimmäinen suuri kuvitustyönsä oli Davvin oppikirjan 600 kuvaa vuonna 1980. Hän on myös piirtänyt postikortteja, erityisesti saamelaisaiheisia.
1990-luvun alkupuolella Ranttila otti käyttöön linokaiverrustekniikan, joka on sittemmin ollut olennainen osa hänen taidettaan. Tammikuussa 2012 Posti julkaisi Ranttilan kuvittamat tarrapostimerkit. Hänen taiteensa käsittelee usein lapsuutensa traumoja, jotka liittyvät lestadiolaiseen ympäristöön. Ranttila on kuvannut teoksissaan naisen asemaa lestadiolaisuudessa sekä henkilökohtaisia kriisejään. Hänen teoksensa tunnetaan rikkaasta symboliikasta, unenomaisesta tunnelmasta, usein toistuvista paholais- ja naishahmoista sekä viitteistä teosten syntyajan dramaattisiin uutistapahtumiin. Hänen taiteensa on luokiteltu šamanistiseksi ekspressionismiksi ja feministiseksi taiteeksi. Hän kuuluu toiseen saamelaiseen kuvataiteilijasukupolveen.
Syksyllä 2002 Ranttila vietti kuukauden suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä. Tämä kokemus johti afrikkalaishenkisen näyttelyn pitämiseen Oulussa yhdessä sisarensa, tekstiilitaiteilija Seija Ranttilan kanssa. Vuonna 2001 Ranttila osallistui suomalaistaiteilijoiden yhteisnäyttelyyn Australiassa ja vuonna 1995 Madridin taidemessuille. Vuonna 2015 hän otti kantaa susikeskusteluun osallistumalla pohjoissuomalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn, ja Suomi 100 -teeman aikana hän piti näyttelyn Pariisissa. Ranttila on myös suunnitellut jääveistoksia ja toiminut galleristina.
Ranttila vietti lapsuutensa Lemmenjoella ja on taustaltaan tunturisaamelainen. Pohjoissaame on hänen äidinkielensä. Ranttila on saanut lukuisia apurahoja, kuten Saamelaisneuvoston kulttuurilautakunnan apurahan vuonna 2005 ja Taiteen keskustoimikunnan apurahan vuonna 2007. Vuonna 2016 hän sai taiteelliseen työskentelyyn apurahan Suomen kulttuurirahaston Lapin rahastolta ja vuonna 2017 näyttelykustannuksiin apurahan Taiteen edistämiskeskukselta (Taike). Ranttila on palkittu mm. Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla ja Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinnolla.
